Tarinamaanantain sana-aiheesta SYNTY syntyi tämä jatko Himmi-tarinaani.

----

 

Ole kuin kotonasi! Sanat kaikuivat Himmin pääkopassa, räpyttelivät kuin linnut siipisulkiaan.  Ole kuin kotonasi, kotonasi, kotonasi. Siivet suhisivat,  syntyi pyörteitä, virta soljui ... Himmiä pyörrytti. - Kotona. Ne ovat varmaan huolissaan kotona. Hän kuiskasi silmät säikähtyneinä. - Minä, minun täytyy kyllä lähteä. - Voi tyttö hyvä. Immi sanoi nostaen katseensa kutimestaan. - Et sinä enää voi mihinkään lähteä. Siellähän on pilkkopimeää ja pakkanenkin on taas kiristynyt. Eksyisit sinä metsään ja jäätyisit sinne. - Himmi silmät kääntyivät ikkunaan. Totta tosiaan, siellä oli pimeää, pimeääkin pimeämpää. - Mutta... hän yritti sanoa. - Ei mitään muttia. Immi sanoi jatkaen tyynenä kutomistaan.  Olet yön täällä, ei siinä nyt muu auta.  Himmi katseli Immiä. - Kuka tämä oikeastaan oli? Ei kai hän vain ollut - noita! Himmi muisti vanhan sadun Hannusta ja Kertusta. Ei kai hän ollut joutunut satuun, siihen piparkakkutaloon?

Himmi nielaisi. Puhelin. Hän muisti äkkiä. Hänellähän oli puhelin.  Hän voisi soittaa kotia ja kiivaasti Himmi alkoi penkoa taskujaan. Puhelinta ei kuitenkaan löytynyt, ei mistään. - Ei! Himmi nyyhkäisi. Puhelinta ei ollut missään. Siivet räpyttivät taas hänen päässään. Himmiä pyörrytti. Hänen oli täytynyt pudottaa puhelimensa ottaessaan suklaapatukan. Niin se täytyi olla. Himmi nyyhkäisi uudemman kerran. - Älähän nyt, älähän. Immi sanoi. - Ei hätä ole tämän näköinen. Olet yön täällä ja huomenna kaikki näyttää toisenlaiselta. - Mutta ne ovat huolissaan, luulevat vaikka mitä. Himmi kuiskasi. - No, huolissaan voivat olla, mutta ei se niitä tapa. - Immi sanoi. - Kas niin. Ei hätä ole tämän näköinen, ei ollenkaan. Himmi katsoi Immiä. Katsoi häntä silmiin ja sukelsi niiden lähteisiin. - Ei. Mitä hän olikaan ajatellut. Noitako tämä olisi ja pyh! Mistähän mokoma ajatus oikein hänen päähänsä oli syntynytkään. Hän pyyhki kyyneleet kasvoilta takinhihaansa ja nosti päänsä pystyyn. - Hän selviäisi tästä seikkailusta, selviäisi..

 

Jatkunee taas...