Tulipa taas muiden asiointien sivussa kierrettyä taas kirpputorilla ja kyllähän sieltä taas kaikenlaista täytyi ostaa, kuten punainen paperiviuhka, joka oli todella vastustamaton kauneudessaan,vaikka en mikään hirveä punaisen värin kuluttaja olekaan. Lisäksi valkoista brodyyriä ym. nauhoja, hammaspyöräinen leikkuri, mikä lie, pitsiliina, joka menee uusiokäyttöön ja ihana Sarah Kay -kuva, joita ei enää tahdo löytää mistään (tosin tämä taitaa kuitenkin mennä postgrossingin myötä maailmalle). No, eipä nämä paljoa maksaneet. Sarah Kay -taulu maksoi yhden euron, pitsiliina 50 senttiä ja viuhka samoin 50 senttiä, nauhat ja muu sälä maksoivat nekin yhteensä 50 senttiä. Tietysti, kun yhteen laskee, tekee se yhteensä jo 2 euroa 50 senttiä, mikä markoiksi (tuo ihana mummunmarkka) muutettuna tekee jo noin 15 markkaa, eli se jo pikkasen laittaa mietteliääksi. Niinpä niin, kuinka moni enää muuttaa eurojaan markoiksi ja todella tietää, onko asiat halpoja vai ei. Antakaa meille ne pienimmät killingit takaisin, ne pennit (sentit) joissa sen muinaisen markan,  ja nyttemmin euronkin siemen on, niin kyllä alkaisivat ihmiset tajuta, että alin rahayksikkö ei ole euro eikä edes se 50 senttiä tai 10 senttiäkään.