Neljä päivää tuli vietettyä lasten kesäleirin ohjaajana. Aurinko paistoi ja hiki virtasi, mutta kyllä oli mukavaa ja antoisaa. Kyllä lasten kanssa on kiva touhuta vaikka se sitten tuntuukin jälkeenpäin kropassa. Kaiken maastossa juoksemisen ohessa lapsilla oli paljon muitakin aktiviteetteja, mm askartelua, kasvomaalausta, "kampaamo" ja oman mukin koristeleminen. Lasten ohella myös ohjaajat saivat oman mukinsa, minun mukistani tuli tällainen.

Kuten näkyy, olin kuppia koristellessa perin isänmaallisella tuulella, mutta mikäpä tällaisella kesähelteellä olisikaan mukavampi kuin pieni punainen mökki järven rannalla, silloin voisi pulahtaa veteen milloin lystättää. Nyt täytyy tyytyä suihkuun, eikä sitä voi todellakaan verrata siihen, että saisi vapaasti kellua järven tyynissä vesissä, rauhallisena, vailla pingotusta, tyynenä ja antaa vilvoittavan veden lipua yli, ali ja vain kellua ja nauttia. AAH! Mikä autuas olotila. Voisi melkein verrata painottomaan tilaan.

Leirillä ei ollut kuitenkaan ainoastaan puuhaleiri, siellä kerrotiin lapsille myös maailman parhaimmasta ja luotettavimmasta kaverista, Jeesuksesta ja iänkaikkisesta elämästä. Itse olin vastuussa isompien lasten raamattutunneista ja täytyy sanoa, että kyllä jännitti, kun en ollut koskaan pitänyt vastaavanlaisia tunteja, mutta, kun nyt ajattelen, että on todella ihme ja hyväkin puoli, että ei yksikään lapsi kysynyt: Milloin tämä loppuuu? Nyt on sitten taas arki edessä ja palautumisvaihe menossa. Kestää aina aikansa, että olo ja elo tasaantuu normaali rytmiin leiritohinan jälkeen, mutta kyllä se tästä... pikkuhiljaa.