Klick!
Lähdin kävelylle joenvarteen, alueelle, jossa en ole aiemmin juurikaan kävellyt ja mitä sainkaan nähdä - kevään ensimmäiset leskenlehdet. Niin jo, siis tarkoitan ihan omin silmin luonnossa nähdyt. Nämä ojanpientareilla ja teiden varsilla hymyilevät pikkuauringot saa hymyn leviämään kasvoille ja mieli kirkastuu kerta heitolla. Kyllä se nyt on kevät täälläkin, uskottava se on.
Klick!
Lintuset sirkuttivat puissa niin, että taivas helskyi. Tämä lienee peipponen (?). Aurinko häikäisi eikä kameran zoomausmahdollisuudet olleet niin huippuluokkaa. Se, että yleensä ehtii ottaa kuvan linnusta on minulle jo saavutus sekin, yleensä ne ehtii lehahtaa tiehensä, ennen kuin ehdin laukaista kameran kytkintä.
"Rastas ja leivo täälläkin soi"
Klick!
Minun lintutuntemus on tosi huonoa, joksikin rastaaksi minä tämän ajattelen, mutta mikä rastas? Ehkä joku viisaampi osaa sanoa.
Klick!
Nämä pikkuiset löytyivät lahon kannonkappaleen alta. Taitaa se huomennakin olla poutasää, kun toinen kotilo itseään ojenteli ja sarviaan näytti siihen malliin.
Ja jos ei kevään tuloa muusta tietäisi, niin ainakin tästä. Mutalampareet kuplivat routaisesta maasta kuin tulivuorenpurkaukset ikkään. Tällaisissa sitä tykkäsi lapsena jalkojaan lillutella ja kokeilla, kuinka se muta hytkyikään. Nyt tyydyin vain ihastelemaan kuinka kauniin kuvion mutavelli loikaan kadulle (autoilijat ei ehkä niin tykkäisi eikä kauniiksi sanoisi).
----
Keväinen aamukampa viikolla 17.
