Lehmiä näkee nykyään yhä harvemmin laitumella, tämä Kotilaiskalta saamani kortti tuokin mieleen lapsuuden. Kortti on hyppysissä katseltuna vielä moninverroin ihanampi kuin ruudulla.

Lapsuuden tuo mieleen myös vanhat myllyt. Isän kanssa sellaisissa käytiin viljaa jauhattamassa ennen muinoin. Myllyjäkään ei enää oikeassa elämässä näe. Sääli, niissä on aivan oma tunnelmansa. Ei taida tavallinen leivännakertaja paljon ajatella, miten se leipä pöytään saadaan. Jos on keinot muuttuneet, niin perusjuju on kuitenkin sama.  Työllä ja vaivalla, maasta ponnistaen. Myllyn sain Ullalta.

Ullalta sain myös  Iiris-aiheisen kortin. Lapsuuten vie polku näidenkin kukkasten myötä. Ensimmänen muisto Iiriksistä on lapsuudenkodin porraspielestä.

Kiitos neitoset  vaihdosta. Nämä ovat suloisia tunnelmapaloja.