Sain eilen ikävän uutisen, ikävän siinä mielessä, että kaikki ei käynyt niin kuin toivoin, no, odotettu uutinen oli, jos ei toivottu ollutkaan. Uutisen johdosta oli mieli vähän maassa ja huoli tulevaisuudesta painoi päälle. Illalla nukkumaan laittautuessani luin tavanomaiseen tapaani psalmeja ja, kuinka ollakaan kävivät sanat sisimpääni terävääkin terävämpinä mutta lohduttavina.
Sinä pidät maasta huolen,
kastelet sen runsaasti,
sinä teet sen ylen rikkaaksi.
Jumalan virta on vettä täynnä.
Sinä valmistat heidän viljansa,
sillä niin sinä valmistat maan.
Sinä kastelet sen vaot,
sinä muhennat sen multapaakut,
sadekuuroillasi sinä sen pehmität
ja siunaat sen laihon.
Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi,
ja sinun askeleesi tiukkuvat lihavuutta.
Erämaan laitumet tiukkuvat,
ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.
Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin,
ja vilja peittää laaksot.
Riemuitaan ja lauletaan!
Psalmi 65:10 - 14