Kotikaupunkini on pieni maaseutukaupunki, mutta kyllä pieneenkin mahtuu paikkoja, joissa ei ole välttämättä käynyt aiemmin. Niinpä sellaisia paikkoja minullakin kotiseudullani riittää. Tänään päätin käydä eräässä sellaisessa paikassa, jossa olen ajatellut, että olisi kiva käydä, mutta ei vain ole tullut käytyä. Vitikkalan kartano on paikkakunnan vanha kartanorakennus, josta väännettiin aikoinaan kättä säilytetäänkö vai puretaanko, lopulta siitä tuli suojeltu kohde. Pitkään sen annettiin vain olla ja ränsistyä, kunnes joku liikemies osti sen ja kunnosti siihen kahvila/myymälän. Tuossa vanhassa herraskartanomiljöössä siis tänään poikkesin ja voi mikä idyllinen paikka se olikaan. Saisipa asua sellaisessa talossa. Rakastan kaikkea vanhaa ja antiikkista ja menneiden sukupolvien elämän ja työn kunnioittaminen on syvällä minussa. Yllätyin myös mukavasti, sillä piipahdin tuohon paikkaan varta vasten katsomaan löytyisikö sieltä postikortteja ja mikä ilo, kun löysin sieltä toinen toistaan ihanampia kortteja, sillä siellä sattui olemaan erään paikallisen taiteilijattaren maalauksistaan tekemiä kortteja. Valitettavasti minulla ei vain ollut niin paljon rahaa mukana, että olisin ostanut jokaisen kortin, jonka olisin halunnut, eli nyt minun täytyy juosta sinne pää kolmantena jalkana heti ensi viikon alussa. Tässä kuitenkin yksi kortti, jonka ostin erästä Deco:a varten. Heinät seipäällä tuovat mieleeni lapsuuteni ja omat kokemukset heinäpelloista, -luolista ja kiipeilystä heinävajan seinillä. Ihanaa, muistorikasta aikaa. Valitettavaa, että heinäpellot ja seipäillä heinän kuivattaminen alkaa olla katoavaa kansanperinnettä.

 

716732.jpg

"Heinäseiväs" Ilona Rytkönen