Vaaran laella (On the top of the mountain)

Maan sinisessä hämärässä

tunnen tyyntä rauhaa,

kun istun tässä

tähtitaivaan alla,

ihmeitäsi

katselemassa.

'''

Tuhansin lyhdyin

kimmeltää huurteinen maa.

Pakkasen puraisusta

hehkuvana

sykkii

sydän

ja taivaan kaari

tulisoihtuna

palaa.

Runot AH, copyright

Tässäpä taas näitä tunnelmia joulun alla. Luonto, sen tyyni hiljaisuus ja rauha, jos mikä kuuluu jouluun, eikä vain jouluun, vaan ympäri vuoden. Itselleni on metsä, niityt, syksyn tuleentuneet viljapellot olleet aina suuria ihmetyksen ja ihailun aiheita, levon ja voiman paikkoja. Kun olet väsynyt, hermot kireällä ja pinkaralla, niin kummasti se rauhoittaa, kun saa kävellä pienillä poluilla, metsän humina ympärillä ja taivas holvina yllä pään. Kortin ajatuksen kiireen ja hälyn unohtamisesta löysin erään naisten lehden artikkelista. Mielestäni se sopii oivallisesti myös tähän aikaan.