Maan sinisessä hämärässä
tunnen tyyntä rauhaa,
kun istun tässä
tähtitaivaan alla,
ihmeitäsi
katselemassa.
'''
Tuhansin lyhdyin
kimmeltää huurteinen maa.
Pakkasen puraisusta
hehkuvana
sykkii
sydän
ja taivaan kaari
tulisoihtuna
palaa.
Runot AH, copyright
Tässäpä taas näitä tunnelmia joulun alla. Luonto, sen tyyni hiljaisuus ja rauha, jos mikä kuuluu jouluun, eikä vain jouluun, vaan ympäri vuoden. Itselleni on metsä, niityt, syksyn tuleentuneet viljapellot olleet aina suuria ihmetyksen ja ihailun aiheita, levon ja voiman paikkoja. Kun olet väsynyt, hermot kireällä ja pinkaralla, niin kummasti se rauhoittaa, kun saa kävellä pienillä poluilla, metsän humina ympärillä ja taivas holvina yllä pään. Kortin ajatuksen kiireen ja hälyn unohtamisesta löysin erään naisten lehden artikkelista. Mielestäni se sopii oivallisesti myös tähän aikaan.