Auringonsäteet kutittavat niskaani, sammalikkoani.  Aah! Haukottelen! Yritän kääntää kylkeäni, mutta ei. Auringon säteet - ne ovat niin ohkaisia, kuin sähikäisiä ja tunkeutuvat pienen pienistäkin rakosista loukkooni. En mahda niille mitään. Avaan silmäni ja haukottelen. Aah!  Sitten piiitkäää venytys. Näin ikkään - hohhoijaati. Että se olisi sitten aamu. Jaa jaa! Hyvähän tässä puuta vasten, sen pihkaisella, kaarnakuorisella kyljellä maailman menoa katsella - Sammalpäänkin.

---

sammalpaa.jpg

 

Sammalpään löysin Kihivas-haasteeseen laittamastani kuvasta. Mielessäni oli kyllä ensin jotain muuta, jotain tämän suuntaista.