Ihana ensilumen tunnelma. Jo eilen oli maa valkeana, vaan näytti siltä, että loskaksi taitaa sulaa. Ihanaa, että ainakin tänään saimme nauttia tästä kauneudesta. En voi olla jakamatta kanssanne yii kolmekymmentävuotta sitten kirjoittamaani runoa (hieman muokattuna), hetkestä jonka koin lapsuudenkotini tiellä postia hakiessani.
HETKI AUTUAS
Oi, mikä kauneus nyt tällä onkaan,
Se sydämein saa aivan laulamaan.
Lumiharso pehmyt untuvainen
kun noin alleen peittää puut, pensaat maan.
Ja takana puiden valkoisten,
sumu järven tumman peilipinnan verhoilee,
Autuas - on olo se nähdessäin ja sielu riemastuu
kun luonnon kauneutta aamu kertoilee.
Luo Korkeimman nyt kiitos kohoaa
Hänen rakkauttaan kaikkeus soi.
Hetki tämä mieleni sai hehkumaan,
ja onnen ilon ihmeisen se toi.
-Ah