Muumi

Muumipeikko & Pikkumyy

Kymmenen kirjaa lapsuudesta 7: Tove Janssonin Muumi-kirjat.

Muumit kuuluvat niiden kirjojen joukkoon, joita en ole eläissäni lukenut. No jaa. Olen kyllä vilkaissut yhtä Muumi-kuvakirjaa, olisiko ollut Kuinkas sitten kävikään? Muumit ovat kuitenkin tulleet elämän varrella tutuiksi muuten, sillä muistan joskus aikoinani nähneeni ainakin osittain ruotsinkielisen esityksen televisiosta, jossa muumipeikkona oli Lasse Pöysti ja Muumimammana Birgitta Ulfson. Tämä esitys on jäänyt mieleeni yhtenä eriskummallisimmista esityksistä, mitä olen nähnyt, sillä esiintyjät olivat muuten pukeutuneet muumimaisesti, mutta näyttelijöiden omat päät olivat näkyvillä. Tästä teatterimaisesta esityksestä onkin kulunut vuosia - en tiedäkään, kuinka monta.

Asia erikseen on sitten lasten piirrossarja, jota sitäkin on joskus tullut katseltua ja vaikutus oli melkoinen, niin aikuinen kuin olinkin ja piirrosfilmistä kysymys. Muumipeikko oli löytänyt taikurinhatun ja muuttunut kamalaksi hirviöksi, jota kukaan ei tuntenut. Mutta Muumimamma kun tunnisti poikansa, niin Muumipeikko muuttui omaksi tutuksi itsekseen. En tiedä, miksi, mutta minua se kyllä järkytti.

Muumihahmoista kaikkein omimmaksi tunnen Pikkumyyn, tuon kujeilevan pippurisen irviön. Hänessä on jotain hyvin inhimillistä ja sellaista, mihin on helppo samaistua.