Photobucket

Tässä taannoin, kun kävelin kaupungilla en voinut kuin ihmetellä, katsellessani katunäkymää. Mitähän mahtaisivat kertoakaan, jos osaisivat puhua nämä kulkijoiden jaloissa tallautuneet pelikortit. Omaa mielikuvitustani ainakin huiskin haiskin hajallaan olevat lappauset alkoivat ruokkia, siitä, kuinka ravitsevaa se sitten oli, on eri asia. Valokuvatorstain aiheeksi tämä näky kuitenkin mielestäni sopi mitä mainioimmin, olihan aiheena ihmisten välinen yhteys, ainakin se minun mieleeni tuli haasteena olleesta  Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, ..... Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

 

Photobucket