Nallekarhun pienen
näin metässä kävelyllä.
Oli nuttu ruskea yllä
ja suu kivasti kippuralla.
Kai talven jälkeen se näin,
jalkojaan verrytteli
ja silmin loistavin niin
katsoi taivaan korkeuksiin.
HIh hei, ihanaa!
ja heitti jo kuperkeikkaa
ja tuuli keveä keväinen
suukotti
nalleveikkaa.
....
Runotostaissakin ollaan keväisissä tunntelmissa.
EDIT: Huomasin, että on tullut kirjoitusvirhe tuohon runoon, ajattelin, josko korjaisin, mutta annampa olla, samapa tuo metässä tai metsässä ...