HPIM0344-normal.jpg

Puro

Surun puro

pisara pieni

seurakseen saanut toisen,

kolmannen,

kuohuvaksi koskeksi,

joeksi leveneväksi

mereksi määrättömäks kasvaa.

Ei!

Tästä ei edemmäs.

Rannan hiekkaan,

jyväseen pieneen,

seurana toinen,

kolmas

pysähtyy väkeväkin virta.

Ja suru ui laguuniin

tyyneen

niin kirkkaaseen -

ja suli pois.

Sillä veden olemus on sama

niin surussa kuin ilossa,

ja kuolema on vain elämän varjo,

aave, harha, illuusio,

se, jota ei ole.

 

Valokuva- ja runotorstaissa assosioidaan sanasta virta. Tämä runoni on kirjoitettu vuonna 2006, joten se ei ole varta vasten haasteeseen kirjoitettu, mutta mielestäni kuitenkin aiheeseen sopiva.

Oikein ihanaa  ja valoisaa syyspäivää jokaiselle, virratkoon elämän virta puroina pieninä, solisevina tänäänkin ja tästä eteenpäin.