Puro
Surun puro
pisara pieni
seurakseen saanut toisen,
kolmannen,
kuohuvaksi koskeksi,
joeksi leveneväksi
mereksi määrättömäks kasvaa.
Ei!
Tästä ei edemmäs.
Rannan hiekkaan,
jyväseen pieneen,
seurana toinen,
kolmas
pysähtyy väkeväkin virta.
Ja suru ui laguuniin
tyyneen
niin kirkkaaseen -
ja suli pois.
Sillä veden olemus on sama
niin surussa kuin ilossa,
ja kuolema on vain elämän varjo,
aave, harha, illuusio,
se, jota ei ole.
Valokuva- ja runotorstaissa assosioidaan sanasta virta. Tämä runoni on kirjoitettu vuonna 2006, joten se ei ole varta vasten haasteeseen kirjoitettu, mutta mielestäni kuitenkin aiheeseen sopiva.
Oikein ihanaa ja valoisaa syyspäivää jokaiselle, virratkoon elämän virta puroina pieninä, solisevina tänäänkin ja tästä eteenpäin.