2118595.jpg

Ja kaiken yllä ylhä,

yks' tähti kirkastuu.

Sen nähden syömmet syttyy,

ne aukee avartuu.

Taas veli veljen tuntee,

ihminen ihmisen.

Taas ollaan kaikin lapset

matkalla seimen luo.

- A.V./Aaro Vallinmäki Joululaulu

Joulukalenteria tässä Tainan kanssa availlaan. Itse olen tänään katsellut ja miettinyt tähden olemusta. Kuinka monessa rakkaassa tarinassa mainitaankaan ja viitataan tähtiin unelmien ja toiveiden vertauskuvana. Uuden Kuun Emilia tavoitteli tähteään (L.M.Montgomary), Kaksi sodan jaloissa kovia kolhinutta lasta suunnistivat kohden kotia oppaanaan koivun latvasta pilkottava tähti (Sakari Topelius) ja Anni Swanin orpo Iiris-rukka katseli hänkin enonsa kanssa joulun aikoihin tähtitaivasta ajatellen omaa kotitähteään, monista muista puhumattakaan.

Mikä se siis yhdistää näitä tarinoita, mikä tekee tähti-teemasta niin kiehtovan. Eiköhän se vain ole se, mikä näiden tarinoiden henkilöillä itsekullakin oli - sisäinen näky. Se sisäinen näky oli myös Kolmella Itämaan Viisaalla, kun he taivalsivat tiettömien taipaleiden taakse - kohden Beetlehemiä.