Tarinamaanantain sana Kerijä innoittajana tähän Himmi-tarinan jatkoon. Aikaisemmat luvut Himmin tarinasta löytyy kategoriasta tarinat.

----

 

No, syöhän nyt. Immi sanoi. Sinulla on varmasti kova nälkä. Himmi katseli tarjotinta. Siinä oli suuri ruusukukallinen kuppi täynnä höyryävän kuumaa teetä. Himmi nuuhkaisi. Tuoksuipa se hyvältä. Lisäksi tarjolla oli suuri voileipä, jonka päälle oli levitetty reilusti voita. Himmi katseli sitä. Ei hän ollut koskaan nähnyt tuollaista voileipää. Kotona käytettiin vain margariinia ja sitäkin levitettiin ohuen ohuelti, niin, että päivä paistoi läpi. Himmi otti leivän varovasti käteensä. Vain voita, eikä yhden yhtä leikkelettä. No johan! Himmi ajatteli ja puraisi. Aah! Kylläpä leipä maistui hyvältä. Viipale oli paksu kuin Himmin peukalon tyvi, mutta se mureni suussa, suli kielenpäällä kuin parhain muroleipä. Mistähän mummeli tämän leivän on ostanut? 

Himmi vilkaisi Immiä, joka oli istahtanut keinustuoliin ja kutoi nyt ahkeran näköisenä. Himmin katse osui immin käsiin. Sormet olivat muhkuraiset ja ryppyiset, mutta silti vikkelät. Sukankudin heilui ripeässä tahdissa. Himmi puraisi uuden palan leivästä ja joi teetä. Se maistui vadelmalle ja mustikalle. Sokeria ei ollut, mutta hunajaa kylläkin. Himmi sekoitti sitä pari lusikallista sekaan. Ihana lämpö virtasi hänen sisimpäänsä ja viimeisetkin kylmän kohmeet livahtivat uuninnurkkaan. Himmistä tuntui kuin hänet olisi kääritty lämpimään villahuopaan ja kaikki päiväinen paha mieli olisi keritty pois.  Hän nielaisi viimeisen leipämurenen ja joi kupin tyhjäksi. - Kiitos! Hän sanoi. - Ole hyvä! Immi sanoi vilkaisten ylös kutimestaan. - Ole kuin kotonasi.

 

Jatkunee....